selvennyksiä

Agricolan kielisanoman merkitys

Agricolan perussanoma

Kaikki me tunnemme Agricolan sanonnan: Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen. Se on muuttunut suorastaan sananlaskuksi. Alkuperäisessä muodossaan se kuului länsisuomalaisittain: Kylle se cwle Somen kielen . ioca ymmerdä Caikein mielen . Kohta on Rucouskiran Esipuhesta.

Sitä, mitä se tarkoittaa, ei tarvitse kysyä. Lausettahan on käytetty kautta vuosisatojen juhlapuheissa suomen kielen aseman korostajana. Mutta onko näin arvon suomenkielen tutkijat. Korostetaanko siinä Somen kieltä. Eihän siinä puhuta kielemme arvosta puhumattakaan kohottamisesta mitään - vai. Siitähän vasta Juteini runoili.

Mutta Agricola ei tarkoita kuulemisella eikä ymmärtämisellä meitä suomalaisia. Hän sanoo toivorikkaasti, että joku kuulee suomen kielen, kuulee kaiken mitä sillä sanotaan. Ja kuka on tuo joku, jolle kielemme kuuleminen on mahdollista. Hän on se, joka ymmärtää kaikkien mielen, on se sitten ilmaistu miten hyvin tai ilmisanottu ollenkaan. Ja tuo ymmärtäjä on tietenkin Jumalamme. Ja mikä lohduttavinta lukijaa ajatelleen: tuo ymmärtäjä ja kuulija kuulee vähäisimmänkin ei juuri suomea puhuvan ajatukset, mielen ja toivomukset!

Miten on, ollaanko samaa mieltä ja olisiko joku muu näin sanonut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Eiköhän Agricolan lausahdus ollut ennen kaikkea kannanotto suomenkielisen jumalanpalveluksen puolesta. Keskiajalla kirkonmenot järjestettiin latinaksi, ja sehän merkitsi meikäläisen seurakunnan totaalista paitsiota itse kristinuskon sanomaan nähden. Eipä käy kateeksi maalaisväestöä, joka pitkien ja vaivalloistenkin matkojen päästä saapui kirkkoon, jonka seremonioista ei saanut tolkkua!

Sinänsä oli erittäin loogista päätellä kaikkivaltiaan Jumalan ymmärtävän myös suomea.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirkoissa oli aikanaan latinankielisen seremonian ja kirkkomusiikin lisäksi paljon katsottavaa. On mielenkiintoista käydä noissa ikivanhoissa suomalaisissa kirkoissa, joissa on säilytetty tai restauroitu esille ne paljon puhuvat kuvat, joilla vaikutettiin kansaan.

Puolalainen ystäväni sanoi heidän katolisista kirkoistaan ja upeista koristeluistaa seuraavasti:"Ne ovat rikkaiden lahja köhälle väestölle". Aina on ollut myös keinot tarjota omasta paljostaankin niille, joila ei juuri mitään ole ollut, edes sielun tai mielen ravintoa. Tuo hänen lausahduksensa sai minut lopulta hyväksymään kaiken sen ylellisen ja ylirunsaan koristelun mitä noissa katolisissa kirkoissa on. Oma luterialinen tyylimme on vaatimaton, mutta kirkoissa kieli on sentään ymmärrettävää.

Käyttäjän seppovaisanen kuva
Seppo Väisänen

Totta kai välillisesti. Mutta Agricola puhui ja toimi kansankielen puolesta muissa yhteyksissä. Minusta tämä on teologiaa. Herra kuulee pienenkin äänen, mutta siihen si sisälly julkilausuttua tehtävänasettelua.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tässä hiukan jatko vielä kieliasiasta eilen lukemastani verkkojulkaisusta: Kun maassa oli useita murteita, joutuivat raamatunkääntäjät laatimaan kirjakielen, joka kelpasi kaikille. Samoihin aikoihin, 1640, oli Turkuun perustettu myös yliopisto. Tieteen kielenä oli silloin latina ja opiskelijaksi tulevat puhuivat pääasiassa ainakin äidinkielenään ruotsia.

Oliko Suomi silloin kuitenkin jo saksalaiseen kulttuuripiiriin kuuluva, ehkä Lutherin ja Eestinkin ansiosta? Suomessa suomen kielen asema oli kuitenkin vielä heikko. Maan virallinen kieli oli ruotsi, osa kansasta ehkä puhui silloinkin venäjää. Kun turkulainen piispa Daniel Juslenius (1676-1752) yritti todistella, että suomen kieli on ennemmin sukua heprealle kuin intialaisperäisille ruotsin ja saksan kielille, hän sai vastaansa vain pilkkaa.

Olisiko suomenkieli todellakin sukua heprealle? Tämä ajatus oli minulle uusi ja siksi kysynkin tuon.